]> 2024-06-13T09:08:07+00:00 Talousrakennus 0 20140813154708 suomi 2021-12-20T06:51:02Z

2459568.7854398

Talousrakennus Katsaus kattaa ajan 1800-1940 ja Suomen Lapin mutta sisältää myös joitakin viittauksia varhaisempaan aikaan ja sekä Suomen ulkopuolelle. Käyttötarkoituksen mukaan talousrakennukset jaetaan kolmeen luokkaan: (1) keittokota (2) aitta, (3) kotieläinsuoja, (4) kellari (maanpäällinen). Katsauksessa ei esitellä rakenneratkaisujen erilaisia paikallisia muunnoksia. (1) Keittokota on rangoista ja laudoista rakennettu, turpeella kattamaton kiinteä pistekota, jota nimityksensä mukaisesti on käytetty kesäpaikalla keittiönä. Sisällä on siis tulisija. (2) Aitta on tavaroiden, tarvikkeiden ja ravintoaineiden säilytykseen tarkoitettu rakennus. Perustusratkaisun ja osin muitten rakennepiirteiden nojalla aitat voidaan jakaa viiteen luokkaan seuraavasti: (1.1) patsasaitta, (1.2) jalka-aitta, (1.3) talonpoikaisaitta , (1.4) kaksikerrosaitta tai (1.5) skadda. Neljä ensin mainittua ovat lamasalvosrakenteisia, viides on patsas- ja sauvarakenteinen. (2.1) Patsasaitta (nili,njalla) on 2-3 m pitkäksi katkaistun männyn kannon päähän sovitetun, 1 x 1,5 m laajan (toisinaan laajemmankin) lavan päälle lankuista salvottu harjakattoinen pieni talo , jonka päädyssä on pieni avattava ovi. Patsas on kuorittu ja höylätty sileäksi ja toisinaan rasvattu, etteivät karhut ja ahmat voisi siihen kiivetä. Siihen on voitu myös istuttaa teräviä rautoja kuten veitsenteriä, jotta kiipeämään yrittävä eläin leikkaisi niihin käpälänsä. Hiirien pääsyä on vaikeutettu höyläämällä myös pohja ulkopuolelta sileäksi. Ihminen nousee niliin haarapuusta tehdyillä tikkailla, joita säilytetään lähellä olevassa kätköpaikassa. Nilejä, joissa säilytetään tavallisesti ruokatarvikkeita (peuran/poron lihaa, kapakaloja) ja vaatteita, rakennettiin asuinpaikan tuntumaan mutta myös sieltä kaukanakin oleville kalajärville ja metsästysalueille. Nili on tunnettu myös Ruijassa ja Ruotsin Lapissa, jossa poropaimetolaiset siirtyessään talveksi havumetsään sijoittavat siihen lihaa ja muita elintarvikkeita tunturialueelle suuntautuvan kevätmuuton varalle. Schefferus on 1673 kuvannut nilin Ruotsin Lapista. Venäjän puolella Nuortijärven koltilla on ollut myös kahden patsaan varaan rakennettuja niliaittoja. Kemin-Lapista mainitaan 1748 neljän miehenkorkuisen patsaan varaan rakennettu aitta. Olaus Magnus esittää 1550, että saamelaiset saattavat rakentaa asuntonsa neliön muotoisessa ryhmässä kasvaviin puihin . Olaus M.on todennäköisesti virheellisesti käsittänyt että nelipatsainen aitta olisi asumus. (2.2) Jalka-aitta on neljälle nurkkien alla olevalle jalalle rakennettu, hirsistä salvottu harjakattoinen rakennus, ulkomitoiltaan 1,5-2 x 3-3,5 m laaja. Jalat ovat tavallisesti 0,5-1 m korkeita maasta irroitettuja männynkantoja, joiden vaakasuoraan ulkonevien juurien tyvet muodostavat jalustan ja jotka siksi voivat seisoa vapaasti maanpinnalla. Ovi on tavallisesti toisessa päädyssä, mutta kulkuaukko on voinut olla myös lattiassa. Sisällä pitkittäisiä orsia ripustamista varten sekä päädyissä toisinaan hyllyjä pientavaroille. Aitoissa on säilytetty verkkoja, nuottaa, valjaita, nahkoja, vaatteita, tuohia, kenkäheiniä ja astioita, jopa ahkioitakin, joita kuitenkin tavallisimmin lienee säilytetty ulkona, jalka-aitan lattian alla olevassa vapaassa tilassa. Jos talossa (kuten tavallista) on olut kaksi aittaa, toisessa on säilytetty ravintoaineita. Kesällä aitoissa on voitu nukkuakin. Edellä mainittiin 1700-luvun tieto neljän korkean patsaan päälle rakennetuista aitoista. Varhaisimmat jalka-aitoista kertovat tiedot ovat 1800-luvun alusta Inarista ja Utsjoelta. (2.3) Talonpoikaisaitta tarkoittaa tässä Tornionlaakson suomalaisten talonpoikien keskuudessa tavattavaa aittatyyppiä, joita varsinkin Enontekiön Pöyrisjärven porosaamelaiset ovat suomalaisilla kirvesmiehillä rakennuttaneet itselleen Näkkälän vainiolle. Katolla on lihojen kuivatusteline. Myös tämä aitta on jalallinen, joskaan jalkoina ei käytetä maasta irrotettuja juurikantoja. (2.4) Kaksikerrosaitta on suoraan maapinnalle rakennettu, hirsistä salvottu harjakattoinen rakennus, ulkomitoiltaan noin 2 x 2,5 m laaja. Alakerran muodostaa runsaan metrin korkuinen salvos, jossa avoin kulkuaukko on sivussa tai päädyssä. Maapermantoisessa alakerrassa säilytettiin jäkälää ja heiniä lampaiden tarpeisiin. Välikatto on tehty sivuseinien varaan vierekkäin ladotuista puista. Suoraan alakerran päälle rakennettu yläkerta, joka on voinut olla hieman kapeampi tai leveämpi, vastaa rakenteeltaan ja käytöltään edellä kuvattuja jalka-aittoja. Päädyssä olevalle ovelle johtaa muutamasta veistetystä hirrestä koottu kalteva silta tai tikapuu. Vaihtoehtoisesti yläkerta lepää neljän nurkkapatsaan varassa, jolloin alakerran seinähirret on salvoimitta sovitettu patsaiden väliin. Kaksikerrosaitta on koltille ominainen talviasuinpaikan rakennus, ja sen mallina lienee ollut itäkarjalaisten kaksikerroksinen aittatyyppi. (2.5) Skadda on suoraan maanpinnalle rakennettu sauvarakenteinen harjakattoinen rakennus, ulkomitoiltaan noin 2 x 3 m laaja. Runkorakenteena on neljä nurkkapylvästä ja niitä yhdistävät parrut. Seinät on koottu vierekkäin muutaman senttimetrin välein ohuista pystyyn asetetuista luonnonpuista tai rimalaudoista. Päädyssä on ovi. Lattia toisinaan laudoitettu. Sisällä on muutama päädystä toiseen ulottuva orsi, joille ripustetaan kevättalvella lihoja kuivimaan. Kesällä skaddassa voidaan kuivata kaloja sekä säilyttää verkkoja. Skadda-aittoja on Utsjoella rakennettu talviasuinpaikoille ja Enontekiön luoteisosassa kesäasuinpaikoille. (3) Kotieläinsuojat liittyvät ensisijaisesti lehmien ja lampaiden pitoon, mutta suojia on myös rakennettu koirille ja poroille, vieläpä eläteiksi otetuille ketuille ja hanhille. Navetta mainitaan Suomen saamelaisiin liittyen harvinaisuutena jo 1700-luvun keskivaiheilla, mutta vasta sata vuotta myöhemmin se alkaa yleistyä talokkaiksi asettuneiden keskuudessa. Navetta oli ensisijaisesti lehmien suoja, mutta usein siinä on ollut myös lampaiden karsina. Talli on ollut harvinainen kuten hevonenkin. Koirien sekäelättien suojat ovat olleet luonteeltaan enemmän tai vähemmän tilapäisiä. Tässä katsauksessa tarkastellaan vain (3.1) lammaspuuraa ja (3.2) porolatoa. (3.1) Lammaspuuraa on ollut kahta tyyppiä. Yksinkertaisempi vastaa rakenteeltaan turvekatteista pistekotaa mutta on kooltaan pienempi (lattian halkaisija noin 1,5 m). Kehittyneempi tyyppi on pieni, suunnilleen patsasaitan kokoinen harjakattoinen lamasalvostalo, jonka toisessa päädyssä on kulkuaukko. Jos taloudessa oli paljon lampaita, rakennettiin mieluummin muutama pieni kuin yksi iso puura, sillä vuonat säilyivät paremmin pienissä. (3.2) Porolato eli liemu on kookas, tavallisesti 15-20 x 5 m laaja rakennus, jonka kantavana rakenteena on kaksi riviä korkeita, päästään lovettuja männyn kantoja (osa kiinteitä, osa paikalle tuotuja, vrt. jalka-aitta), joita yhdistävät poikkipuut ja pitkittäiset orret. Näiden varassa vierivieressä olevat riu ut muodostavat seinät ja tasakaton, joita kattavat turpeet. Liemu on tavallisesti pystytetty kesäpaikan läheisyyteen järven rannalle tai kankaalle jängän reunaan, ja sen tarkoituksena on ollut antaa poroille suojaa sääskiltä ja mäkäräisiltä. Syöpäläiset eivät mielellään menneet hämärään tilaan, jossa tiheään sulloutuneet eläimet erittivät höyryä ja hikeä ja tallasivat lantaan peittyvän lattian mustaksi mudaksi. Kuumina päivinä porot oleskelivat liemussa tavallisesti aikavälillä 7-19. Liemua ovat viimeksi käyttäneet kolttasaamelaiset, mutta sitä on käytetty myös Kuolan niemimaalla ja aikaisemmin Kemin Lapin kaakkoisosassa. Olaus Magnuksen sanamuoto vuodelta 1550 on tulkittu siten, että porolato olisi ollut tunnettu Tornion Lapissakin. (4) Kellari (maapäällinen) on myös nimeltään purnu kuten maanalainenkin kellari. Maanpällinen purnu on yksinkertaisimmilaan ollut pyöreistä tai halkaistuista puista salvottu, noin 1,8 x 0,8 x 0,6 m:n kokoinen laatikko, joka peitettiin halkaistuilla puilla ja painokivillä. Se on voitu koota myös huolellisesti harjakattoiseksi pikku taloksi , jonka päädyssä on oviaukko. Maanpäällisissä purnuissa on säilytetty sekä (suola)kaloja että lihoja. [[Rakennukset ym. rakennelmat|Rakennukset ym. rakennelmat]] [[Sisällysluettelo: Materiaalinen kulttuuri|Sisällysluettelo: Asuminen, työkalut, vaatetus yms.]] Otsikko 102