Sour fish
Hapankala
Eräs tapa säilöä kaloja oli tehdä hapankalaa. Hapankalat suolattiin vain kevyesti tai ei ollenkaan. Metsäjärvillä kalastettaessa kaloille tehtiin purnu: maahan kaivettuun kuoppaan laitettiin halkaistuista puista pohja ja seinät, ja kalat ladottiin sinne. päälle laitettiin puita kanneksi ja niiden päälle kiviä, jotta pedot eivät pääsisi syömään kaloja. Kalaa voitiin hapattaa myös ruisjauhoilla tai kuusenhavuilla, joita levitettiin kerrosten väliin suolan sijasta. Hapankala säilyi hyvänä jopa kaksi vuotta, mutta sen haju oli tottumattomalle vastenmielinen. Hapattamalla valmistettu kala on vitamiinipitoisempaa ja ravintorikkaampaa kuin muilla tavoilla valmistetut kalat.
Kalastus- / kala-aiheisia linkkejä: kalastus - kokoomasivu
Sour fish
One method of preserving fish was to sour them. Sour fish were not salted or only lightly so. For lake fish a pit was made: a hole was dug in the ground, and the bottom and sides were lined with planks. The fish were then placed in it. More planks were put over it and stones placed on them to prevent predators from getting at the fish. Rye flour and spruce twigs were also used as souring agents; these were placed between the layers of fish instead of salt. Sour fish kept well for up to two years, but for those who were unused to it, it had an unpleasant smell. Fish preserved in this way is richer in vitamins and nutrients than fish preserved in other ways.
