Äimä, Frans
Äimä, Frans
Frans Äimä (1875 - 1936)
Foneetikko, inarinsaamen kerääjä
Frans Äimä toimi Helsingin yliopiston fonetiikan professorina 1920- ja 1930-luvuilla ja oli kokeellisen fonetiikan edelläkävijöitä Suomessa. Hän oli foneetikon uransa ohella myös ennen kaikkea saamen kielen tutkija ja kerääjä. Äimä aloitti akateemisen uransa suomen kielen tutkijana ja fennougristina Eemil Nestor Setälän (1864 - 1935) oppilaana. Monien aikalaistensa kielentutkijoiden tavoin hän kiinnostui kenttätyöstä, jonka hän aloitti tutkimalla kahtena kesänä 1896 ja 1897 Tytärsaaren murretta. Merkittävimmät kenttätutkimuksensa Äimä suoritti kuitenkin saamen kielen alalla. Kun 1800-1900 -lukujen taitteessa lähetettiin useita nuorukaisia tutkimaan suomen sukukieliä ja keräämään niistä materiaalia, sai Äimä tehtäväkseen inarinsaamen kielen tutkimuksen ja kenttäkeruun. Inarinsaame on aina ollut puhujamäärältään vähäinen, ja vielä sata vuotta sitten kielimuoto oli varsin huonosti tunnettu, vaikka siitä olikin julkaistu 1800-luvun puolivälin tienoilla kaksi suppeaa monografiaa. Vuosina 1900-1901 Äimä vietti Lapissa kuusi kuukautta ja sai talteen n. 7000 perussanan sanakokoelman. Myöhemmillä, lyhyemmillä matkoillaan Inariin 1926, 1929 ja 1931 hän täydensi sanakokoelmansa noin 10 000 sanan laajuiseksi. Tämä keräelmä muodostaa tärkeä osan inarinlapin sanakirjaa, jonka julkaisi 1980-luvulla Erkki Itkonen. Inarinlapin sanakirja on monumentaalinen ja tärkeä teos tästä saamen kielten ainoasta vain Suomen alueella puhutusta muodosta. Äimä tutki saamen kieltä myös Helsingissä käyneiden ja oleskelleiden informanttien avulla. Hänen henkilökohtainen mielenkiintonsa suuntautui ennen kaikkea inarinsaamen äännejärjestelmään, jota hän tutki kokeellisen fonetiikan keinoin.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
Äimä, Frans (engl. ver.)
Look the Finnish tab.
