Boaššu
Boaššu
Boaššu (eri kielivariaatioin) on tarkoittanut sekä saamelaisen kodan tai turvekammin kultillista takaovea että siitä tulisijan ulottuvaa aluetta, kodan pyhää ja vain miehille sallittua peräsoppea. Boaššu kuuluu näin pyhän kentälle saamelaisessa esikristillisessä maailmankuvassa. Peräpohjolan suomenkielellä boaššu oli posio, mikä vielä näkyy Posion kunnan nimessä. Pyhän peräoven ja -sopen ovat tunteneet ruotsin-, pohjois-, kemin- ja itäsaamelaiset; turjansaamelaisilla oven nimi on tosin ollut varr-lypps ('verinen peräovi'), mikä viittaa sen käyttöön metsästyksen yhteydessä.
Boaššu oli paikka, jossa säilytettiin noitarumpua sekä aseita; kaikki nämä olivat naisilta kiellettyjä asioita. Boaššuun liittyvän takaoven kautta miehet lähtivät karhun- ja muuhunkin metsästykseen ja palasivat metsältä; myös saalis tuotiin sen kautta sisään. Sen kautta miehet myös kulkivat uhritoimituksiin ja palasivat niistä sekä menivät kalaan saivojärvelle (sáiva).
Läntisten, lähinnä norjansaamelaisten tietojen mukaan Boaššussa asui sitä hallitseva feminiini jumaluus, Boaššoáhkká, 'Boaššuakka'. Suomen- ja itäsaamelaiset eivät tätä jumaluutta ole tunteneet. Vastaavasti boaššua vastapäätä sijoittuva alue kodassa, tulisijan ja ovensuun välinen alue - jossa áhkká-jumalattarien ajateltiin asuvan - oli naisten sakraali vyöhyke .
Boaššun kautta kulkeminen muodostui yhdeksi niitä saamelaisten esikristillisen maailmankuvan näkyvistä ilmentymistä (mm. rummun käytön ja yhteisöllisten seitauhrien ohella), jotka lähetyssaarnaajat pyrkivät kriminalisoimaan ja tukahduttamaan. Niiden kiinninaulaajana kunnostautui varsinkin 1600-luvun puolenvälin jälkeen Kemin Lapissa toiminut Gabriel Tuderus, joka tämän johdosta joutui suorastaan hengenvaaraan suuttuneiden saamelaisten keskuudessa. Vaikka boaššun kautta kulkeminen vähitellen saatiin juurituksi ja itse pesäsoppi muodostui patojen yms. tavaroitten säilytyspaikaksi, monet saamelaisnaiset pyrkivät vielä pitkään välttämään kodan takaosan kiertämistä.
Katso myös Boaššu, Posio
