You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify">(J. Porsanger & R. Pulkkinen)</P> <P align="justify"> Esikristilliset jumalat voidaan segmenttijakoisten rumpujen vertikaalisen maailmankuvamallin mukaan jaotella taivaanylisiin, taivaallisiin, maanpäällisin ja maanalisiin. Tiedot saamelaisten vanhoista jumalista ovat epävarmoja, tulkinnanvaraisia ja suhteellisen myöhäisiä. Ne on kerätty vasta Lapin intensiivisimmän lähetysrynnäkön aikana 1600-1700 -luvuilla ja enimmäkseen Skandinavian puolella. Tässä vaiheessa vanhat saamelaiset jumalakäsitykset olivat jo hämärtyneet. Toisaalta skandinaaviset ja myös kristilliset vaikutteet olivat ehtineet suodattua jo varsinkin läntisten saamelaisten esikristilliseen maailmankuvaan. Toisaalta taas enimmäkseen vieraiden kielten (ei-saamen) avulla kerätyssä aineistossa on virhelähteensä. Tulkki tai saamelainen tiedonantaja itse saattoivat soveltaa saamelaisjumalien nimiä muinaisskandinaavisen mytologian mukaan tehdäkseen omat käsityksensä ymmärrettäviksi ulkopuolisille. Klassisten lähteitten laatijat, yleensä lähetyssaarnaajat, ovat jo vahvasti tulkinneet sitä mitä heille on kerrottu ja mitä heille on haluttu kertoa. Vanhimmat, elävän saamelaisen muinaisuskon aikaiset lähteet on yleensä muodostettu juuri lähetyssaarnaajien keräämän ja tulkitseman länsisaamelaisen materiaalin perusteella. On epäselvää, missä määrin olemassaolevat tiedot edustavat saamelaisten uskonnollisten spesialistien, noitien, tietoutta ja missä koko kansan käsityksiä, kollektiivitraditiota.</P> <P align="justify"> Taivaanyliseksi jumalaksi voidaan laskea {{Artikkelilinkki|1058|taivaanjumala}} ja maailmanjärjestyksen ylläpitäjä, josta on tietoa läntisiltä saamelaisalueilta. Tästä on etelä- ja uumajansaamelaisalueilla käytetty (nimet ovat tässä vanhoissa lähteissä tavattavien muotojen mukaisesti) nimitystä Radien (myös Mailmen Radien, Maailman Radien) ja hieman pohjoisempana ja idempänä, nimittäin piitimen-, luulajan- ja Tornion alueen pohjoissaamessa,Veralden Olmai, Maailman mies (ruots. värld 'maailma') tai Veralden-Radien, Maailman Radien ({{Artikkelilinkki|1058|Taivaanjumala}}), Raedie. Jo nimet osoittavat vahvaa skandinaavista vaikutusta. Kristillisten lainojen osuus tulee esiin siinä, että noitarummuilla Raedie kuvataan kolminaisuutena.</p> {{Kuvalinkki|10noitarummunkuvia.jpg|<b>Radien, tuuulimies, noaidi</b><BR>Kuvia noitarumpujen kalvopinnoilta: Ylimpänä on Radien-kolminaisuuden kuva mahdollisesti taivaan eri tasoja kuvaavan rakennelman päällä. Keskiaikainen kristillinen vaikutus näkyy myös hahmojen saamissa sädekehissä. Keskimmäiset hahmot esittävät <i>Bieggagállis</i>-tuulenjumalaa; lapioillaan hän sai ilman liikkeelle. Alimpana <i>noaidi</i>-hahmoja rumpuineen.}} <P align="justify"> Raediella oli liuta osin kristillisen kolminaisuusopin mallin mukaan muodostuneita sivupersoonia. Kildininsaamelaisessa perinteessä tiedetään <i>Jimmel-aaja</i> (jimmel 'jumala', aaja 'äijä'), joka osallistui alkuajan eläinmaailman ominaisuuksien luomiseen. Jimmel-jumalalla ei perinteen mukaan kuitenkaan ole osuutta eläinten varsinaiseen syntyperään. Jumala ei määrää, vaan toteuttaa eläinten toiveita. Toteuttamisen mahdollisuuksien kannalta jimmel on aktiivinen luoja, luovien voimien keskittymä. Toiveiden toteuttaminen perustuu eläinmaailman omaan tietoisuuteen, joka on luonnon sisäistä, ei sen ulkopuolelta säädettyä tietoa. Myös pohjois- ja eteläsaamelaisilla on samaan aihepiiriin liittyviä kertomuksia. Käsitykset tästä jumalasta ja sen paikasta saamelaisessa mytologiassa olivat varsin hämäriä luultavasti jo ennen kristinuskon tuloa, ja ilmeisesti ne tulivat vielä monimutkaisemmiksi saamelaisten tutustuttua ortodoksiseen uskontoon. Kristilliset ja esikristilliset piirteet lienevät sulautuneet yhteen ja luoneet jumala-äijän synkretistisen hahmon. </P> {{Kuvalinkki|09neljanoitarumpua.jpg|<b>Kaksi aurinkokeskistä, joissa mm. Ruto. Kaksi eteläsaamelaista aurinkokeskistä rumpua.</b><BR>Rombikuvio on tulkittu auringon merkiksi siitä lähtee neljä symbolista sädettä. <i>Máttaráhkká</i>-vaimo tyttärineen näyttää edellisessä olevan rumpukalvon alalaidassa (neljä naishahmoa). Niitä muistuttavat hahmot ylhäällä kuuluvat todennäköisesti taivaanylisen jumalan piiriin. <i>Ruton</i> ratsastajahahmo näkyy edellisessä n. ”kello kolmessa” ja jälkimmäisessä ”kello kahdessa”. Kummassakin tapauksessa sen paikka on täyden tai miltei täyden kierroksen päässä – siis mahdollisimman kaukana – taivaanylisistä jumalista, jos rumpukalvon kehää kiertäviä kuvioita luetaan vastapäivään ylhäältä alkaen.}} <P align="justify"> Taivaallisiin jumaliin on tapana laskea ainakin {{Artikkelilinkki|1067|Beaivi}} (Aurinko), Mánnu ({{Artikkelilinkki|1003|Kuu}}), {{Artikkelilinkki|1038|ukkosen-}} ja {{Artikkelilinkki|1059|tuulenjumalat}} sekä <i>Madder-Attje</i>. Useimpien jumaluuksien palvonta oli sukupuolisidonnaista. Ainoastaan taivaanjumala <i>Raedien</i>in ja Auringon palvonta oli yhteistä kummallekin sukupuolelle. Tiedot naisten kultillisesta toiminnasta ovat varsin puutteellisia, koska lähteitten kokoajat eivät siitä ole yleensä olleet kiinnostuneita. Aurinko liitetään saamelaisessa perinteessä kautta Saamenmaan hedelmällisyyteen sekä saamelaisten ja porojen alkuperään. Kuu esiintyy saamelaismytologiassa joillain perinnealueilla porojen vasomisen suojelijana. Saamelaiset ovat liittäneet siihen myös tuhoavia, vaarallisia myyttihahmoja, kuten Áhčešeátne ({{Artikkelilinkki|1027|<i>Áhčešeátne - Njávešeátne</i>}}) tai hänen poikansa {{Artikkelilinkki|1025|<i>Askovis</i>}}. Itäisemmillä saamelaisilla taivaanjumala näyttää sulautuneen ukkosen jumalaan. On ehdotettu, että itäsaamelaisten tuntema {{Artikkelilinkki|1038|ukkosenjumala}} Tiermes, jota vastaa pohjoissaamen <i>Dierpmis</i> ja joka lienee suomalais-ugrilaista perua, olisi alkuperäinen saamelainen taivaanjumala. Näin <i>Raedie</i> olisi skandinaavisista ja saamelaiseen kulttuurin jo ennen kristinuskon varsinaista tuloa tihkuneista kristillisistä aineksista muotoutunut myöhempi tulokas. Tuulimies, {{Artikkelilinkki|1059|Bieggagállis}} tai {{Artikkelilinkki|1059|Bieggaolmmái}} tunnetaan kautta Saamenmaan; sillä oli vaikutusta saamelaisten pääelinkeinoihin, pyyntiin ja myöhemmin poronhoitoon. </P> {{Kuvalinkki|08noitarumpu.jpg|<b>Aurinkokeskinen rumpu</b><BR>Tässä eteläsaamelaisessa aurinkokeskisessä rummussa ”tuulimies” näyttää seisovan yhdellä auringon symbolisista säteistä. Kun taivaanylinen jumala Radien on rummun yläosassa, osoittaa asetelma tuulenjumalan sijoittuvan samalle ”tasolle” Auringon kanssa, ja tulkinnan mukaan taivaanylistä jumalaa ”alemmaksi”.}} <P align="justify"> Maanpäällisistä jumalista tiedetään metsästyksen jumala {{Artikkelilinkki|1079|<i>Leaibeolmmái</i>}}, leppämies, kasvillisuuden jumalatar <i>Rananeid</i>, ihmisten kantaisä <i>Madder-Attje Máttaráhkká</i>-vaimoineen ja tämän tyttärineen.</P> <P align="justify"> <i>Rananeid</i> eli <i>Ruonaneid</i> (<i>ruoná</i> 'vihreä'; <i>nieida</i> 'neito') on eräitten norjalaisten lähteitten tuntema feminiininen jumaluus, joka Leemin mukaan laskettiin lähimmäksi taivaanylistä jumalaa. Rananeidin sanottiin asuvan korkeimmalla tähtitaivaalla vain vähän alempana kuin <i>Raedie</i>nin. <i>Rananeid</i> oliniiden tunturien jumaluus, jotka ensinnä viheriöivät keväisin, ja hän antoi uuden ruohon kasvaa porojen ravinnoksi. Hänelle saamelaisten tiedetään uhranneen, jotta porot tulisivat ajoissa ruoholaitumelle. Tätä jumaluutta vastaa turjan- ja kildininsaamelaisessa perinteessä tunnettu kasvillisuuden haltijatar <i>Raa z-ajk</i> (raa ss 'ruoho, kasvillisuus', <i>ajk</i> 'emo').</P> <P align="justify"> <i>Madder-Attje</i>, tai eteläsaamessa <i>Maadteraajja</i>, ihmisten kantaisä (<i>maadter</i> ~ esi-, kanta-), on luultavasti vain suppealla eteläsaamelaisalueella tunnettu jumaluus, jolla oli selvä yhteys saamelaiseen {{Artikkelilinkki|1085|noitaan}}. Eräiden 1700-luvun lähteiden mukaan ainoastaan mahtavimmat noidat saattoivat piirtää <i>Maadteraajjan</i> kuvion omille rummuilleen, ja vain heillä oli mahdollisuus ottaa yhteys kantaisään. Toiseksi ainoastaan mahtavilla noidilla oli tieto siitä, kuinka ihmissuku sai alkunsa. Enemmän tietoja on <i>Maadteraajjan</i> vaimosta ja hänen tyttäristään, jotka tunnetaan etelä- ja pohjoissaamelaisalueella. Näillä feminiineillä jumaluuksilla on yhteys elämän alkuun ja loppuun ja erityisesti naisiin ja naisten toimintaan.</P> <P align="justify"> Eteläsaamelaisessa perinteessä tunnetaan useita aahka-naisjumalia. <i>Maadteraahka</i>lla (aahka ~ vanha nainen, akka), kantaäidillä on kolme tytärtä, joita enimmäkseen naiset palvelivat: <i>Saaraahka</i>, (mahd. luova akka), <i>Joeksaahka</i> (jousiakka) ja <i>Oksaahka</i> (oviakka), jotka asuivat kodan alla naisten sakraalilla vyöhykkeellä miesten sakraalia vyöhykettä <i> {{Artikkelilinkki|1032|boaššua}}</i> vastapäätä. Nämä jumalattaret liittyivät erityisesti suvunjatkamiseen. Eteläsaamelaisaluetta (Trøndelag) koskevat 1700-luvun lähteet kuvaavat näiden jumaluuksien toimintaa seuraavasti: Kun <i>Raedie</i> oli luonut ihmissielun, hän lähetti sen <i>Maadteraajjalle</i>, joka <i>Raedien</i> määräyksen mukaan toimitti sen edelleen puolisolleen <i>Maadteraahkalle</i>. Tämä puolestaan luovutti sen edelleen tyttärilleen, joista <i>Saaraahka</i> oli varsinainen raskauden ja synnytyksen jumalatar. <i>Joeksaahka</i> auttoi ja suojeli naista synnytyksessä ja se kykeni muuttamaan kohdussa olevan tyttölapsen poikalapseksi, jos sille uhrattiin hyvin. <i>Joeksaahkan</i> yhteys metsästykseen ilmenee jo jumalattaren nimestä; hänellä oli yhteys metsästyksen jumalaan ({{Artikkelilinkki|1079|<i>Leaibolmmái</i>}}), jonka suojelukseen <i>Joeksaahka</i> antoi poikalapsen synnytyksen jälkeen. <i>Oksaahkan</i> velvollisuuksiin kuului seurata pientä lasta syntymän jälkeen siihen saakka, kun lapsi alkaa kävellä. Suomen puolen pohjoissaamelaisilta tunnetaan vain <i>Máttaráhkká</i>, ei hänen tyttäriään. Ruotsin puolella tunnettiin 1800-luvun tietojen mukaan <i>Sáráhkká</i>. Hänen asuinpaikkansa oli tulisijan vieressä. Saamelaisesta myöhäisperinteestä tiedetään kristillisten toimitusten mallin mukaisesti muodostunut synkretistinen Sáráhkká-kultti, joka ei kuulunut yksinomaan naisille, vaan joka oli myös miesten suosima.</P> <P align="justify">Maanalisiin jumaluuksiin voidaan lukea {{Artikkelilinkki|1053|<i>Jábmiidáhkká</i>}}, vainajalan ({{Artikkelilinkki|1055|kuolema ja vainajat}}) hallitsija ja {{Artikkelilinkki|1020|<i>Ruto</i>}}, kulkutautien jumaluus ja ehkä yleisemminkin maailman pimeän puolen hallitsija. <i>Jábmiidáhkká</i> on keskeinen naispuolinen maanalinen jumaluus, joka toisaalta salli vainajasielujen aiheuttaa eläville vakavia sairauksia, toisaalta taas oli maanpäällistä muistuttavan ja sikäli kutakuinkin onnellisen olotilan valtiatar. Ruto oli mahtava vastustaja ihmisille, jopa noidille ja myös jumalille. Ruton symboliksi tulkitaan noitarummuilla saamelaiskulttuureille vieras hevonen, joita saamelaisten tiedetään uhranneen {{Artikkelilinkki|1020|<i>Rutolle</i>}}. Hevosuhrin ja -symboliikan perusteella <i>Rutoa</i> on pidetty lainattuna elementtinä saamelaisessa maailmankuvassa. Vanhempi kirjallisuus yhdistää <i>Ruton</i> skandinaavien Odiniin. <i>Rutolle</i> voidaan kuitenkin löytää suoranaisia vastineita Siperian suomensukuisten kansojen joukosta.</P> {{Kuvalinkki|09neljanoitarumpua.jpg|<b>Kaksi aurinkokeskistä, joissa mm. Ruto. Kaksi eteläsaamelaista aurinkokeskistä rumpua.</b><BR>Rombikuvio on tulkittu auringon merkiksi siitä lähtee neljä symbolista sädettä. <i>Máttaráhkká</i>-vaimo tyttärineen näyttää edellisessä olevan rumpukalvon alalaidassa (neljä naishahmoa). Niitä muistuttavat hahmot ylhäällä kuuluvat todennäköisesti taivaanylisen jumalan piiriin. <i>Ruton</i> ratsastajahahmo näkyy edellisessä n. ”kello kolmessa” ja jälkimmäisessä ”kello kahdessa”. Kummassakin tapauksessa sen paikka on täyden tai miltei täyden kierroksen päässä – siis mahdollisimman kaukana – taivaanylisistä jumalista, jos rumpukalvon kehää kiertäviä kuvioita luetaan vastapäivään ylhäältä alkaen.}} <P align="justify"> Rajan vetäminen jumalien ja muiden tuonpuoleisten olentojen välille on vaikeaa ja osin mielivaltaista, vain muodostuneeseen käytäntöön pohjaavaa. Tämän- ja tuonpuoleisuus ylipäätään muodosti saamelaisille pikemminkin jatkumon kuin länsimaistyyppisen arkisen ja {{Artikkelilinkki|1056|pyhän}} dikotomian. Lähelle jatkumon toista, tämänpuoleisen, päätä sijoittuivat monenlaiset näkyvät ja näkymättömät kanssaeläjät ({{Artikkelilinkki|10130|haltijat}}, {{Artikkelilinkki|1009|maahiset}}), joiden huomioonottaminen usein vaati vain arkista kohteliaisuutta. Jatkumon keskivaiheille sijoittuivat seitakivet ({{Artikkelilinkki|1011|sieidi}}) mahtavine, mutta osin vielä inhimillisiä piirteitä omanneine henkineen. Jumaliksi on tässä yhteydessä luettu jatkumon toiseen päähän sijoittuneet näkymättömät mahdit, joiden puoleen voitiin kääntyä vain rukouksin ja uhrein.</P><BR> <BR> {{Artikkelilinkki|20140806122035|Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
