Kulttuuri-itsehallinto
Kulttuuri-itsehallinto
Käsite kulttuuri-itsehallinto perustuu käsitteeseen itsemääräämisoikeus, "self-determination", "självbestämmelse", joka liittyy perinteisesti kansainvälisessä yhteydessä kolonialismin purkamiseen ja valloitettujen siirtomaiden riippumattomuuteen valloittajavaltioista. YK:n perustamisesta vuodesta 1945 lähtien itsemääräämisoikeudesta on tullut kaikkien kansojen oikeus. Kansainvälisessä yhteydessä, erityisesti YK:n eri asiantuntijaelimissä, kuten alkuperäiskansojen työryhmässä, on hyväksytty se periaate, että kansojen oikeus itsemääräämiseen on edellytys vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan sekä valtion sisällä että kansainvälisellä tasolla. Samoin on hyväksytty se, että alkuperäiskansoilla on oikeus itsemääräämiseen ja oikeus olemassaoloon erillisinä kansoina, kuten YK:n ihmisoikeusasiakirjat ja -sopimukset edellyttävät. YK:ssa on valmisteilla myös alkuperäiskansojen oikeuksien julistus, jonka luonnos on vuodesta 1995 ollut käsiteltävänä YK:ssa poliittisella tasolla. Eri jäsenmaiden kesken esiintyy edelleen erimielisyyksiä luonnoksesta, mm. oikeudesta itsemääräämiseen. Tavallisesti puhutaan ns. ulkoisesta ja sisäisestä itsemääräämisoikeudesta. Sisäinen itsemääräämisoikeus sisältää oikeuden omiin poliittisiin päätöksentekoprosesseihin ja omaan lainsäädäntömekanismiin. Ulkoinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että kansalla on poliittisesti oikeus päättää omista asioistaan ilman ulkopuolisen sekaantumista.
Saamelaisten itsemääräämisoikeusvaatimuksista alettiin vakavasti keskustella Alta-kiistan yhteydessä (1979-1981). Lähtökohtana saamelaisten itsehallintoon on se, että saamelaiset tunnustetaan alkuperäiskansaksi. Suomessa saamelaiset tunnustetaan alkuperäiskansaksi perustuslain tasolla ja Norjassa tunnustettiin ILO:n sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä. Ruotsissa hallitusmuodossa saamelaiset rinnastetaan muihin etnisiin vähemmistöihin. Pohjoismaisten valtioiden tarkoituksena oli lopettaa harjoittamansa assimilaatiopolitiikka (assimilaatio), kun ne myönsivät saamelaisille oikeuden valita vaaleilla omat kansalliset elimensä, saamelaiskäräjät. Saamelaiskäräjät edustaa saamen kansan poliittista tahtoa, sillä se voi muotoilla politiikkaansa omilla ehdoillaan. Käräjillä ei ole kuitenkaan lainsäädäntövaltaa. Käräjien toiminta perustuu valtion vuosittain myöntämään määrärahaan. Sen on suunniteltava ja toteutettava toimintansa sille myönnetyn määrärahan puitteissa. Saamelaiskäräjillä on suurimmaksi osaksi neuvoa-antava tehtävä.
Suomessa vuoden 2000 alusta voimaan tulleen perustuslain 121 § mukaan: "Saamelaisille alkuperäiskansana turvataan saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva kulttuuri-itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään." Maan perustuslakivaliokunta totesi, että saamelaisten itsehallintoa koskeva säännös on luonteeltaan julistuksenomainen siten, että se jättää kaikin osin lailla järjestettäväksi saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvan itsehallinnon. Saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot. Saamelaiskäräjille on tarkoitus antaa perustuslaissa säädetyissä asioissa kunnalliseen itsehallintoon rinnastettava asema. Tämän aseman turvin saamelaiset voivat edistää mahdollisuuksia huoltaa, ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä sosiaalisia ja taloudellisia olojaan. Saamelaisten itsehallinto määritellään dynaamiseksi ja tarkoituksena on, että saamelaiset voivat kehittää sitä itse (HE 248/1994 vp s. 1, 14 ja 16). Kulttuuri-itsehallinnolla luodaan edellytykset parantaa saamelaisen kansanryhmän asemaa kunnallisessa itsehallinnossa, valtion hallinnossa ja erityisessä saamelaishallinnossa sitä mukaa, kun saamelaisten itsehallintoa ja sen hallintopalveluja kehitetään lainsäädännössä.
Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot
Cultural self-government
