History of the Goths
Goottien historia
500-luvulla jKr. elänyt Jordanes sai noin 550 jKr. valmiiksi goottien historian "De origine aetibusque Getarum", johon tavallisesti viitataan nimellä "Getica". Se perustuu Cassiodoruksen vastaavaan teokseen, mutta on sen hävittyä arvokas lähde. Jordanes kuvaa Skandinavian niemimaata (Scandza-nimistä saarta) ja sen kansoja sekä jossakin määrin pohjoista Eurooppaa laajemminkin. Teoksen mukaan Skandzan pohjoisosassa asuvat sekä finnit, jotka ovat kaikkia muita "saaren" asukkaita rauhallisempia, että skrerefennit, jotka eivät etsi viljaravintoa vaan elävät villieläinten lihalla ja linnunmunilla. Siellä syntyy soissa niin suuria poikueita, että ne takaavat lajin lisääntymisen sekä tyydyttävät heimon tarpeet. Scandzan pohjoisosassa asui myös adogit-heimo, jonka alueella keskikesällä on 40 päivän ja yön ajan jatkuvasti valoisaa sekä sydäntalvella vastaavan ajan ilman päivänvaloa. Mainitun nimen, jonka kirjoitusasu lienee turmeltunut, katsotaan tarkoittavan Norjan Haalogalandia (vrt. Ptolemaioksen Alokiai-saaret, Adam Bremeniläisen Halagaland-saari). Kuvaus sijoittuu keskirautakauden aikaan (250...800 jKr).
Finnit.
History of the Goths
Jordanes, who lived in the sixth century A.D. wrote a history of the Goths 'De origine aetibusque Getarum' (c A.D. 550), which is commonly referred to as The Getica. It is based on a corresponding work of Cassiodorus, but this having been lost, The Getica is a valuable source. Jordanes describes the Scandinavian peninsula (as an island called Scandza) and its peoples, and also some other parts of northern Europe. According to this work, Scandza was inhabited by both the Finns, who were more peaceful than all the other inhabitants of the "island", and the Screrefenni, who did not scavenge for cereal food but lived on the flesh of wild animals and birds eggs. In the bogs the birds gave birth to such large coveys that they could satisfy the needs of the tribe and still ensure the survival of the species. In the north of Scandza there liveda tribe called the Adogi, whose land was light for forty days and nights in the middle of summer and correspondingly without light in the middle of winter. This name, whose written form has probably been corrupted, is considered to refer to Hålogaland in Norway (cf. the Alokiai Islands in Ptolemy, the island of Halagaland in Adam of Bremen). The description is of the Middle Iron Age (A.D. 250-800).
