Ero sivun Tarinat ja sadut versioiden välillä
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
(Uuden sivun luonti) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | + | {{Artikkeli | |
| − | Tarinat ja sadut ovat folkloren eeppisiä muotoja. Edelliset ovat sidoksissa yhteisön uskontoon, uskomuksiin ja maailmankuvaan, ja tällä sidoksella on kertomukselle, sen kompositiolle, keskeinen merkitys. Saduissa on etusijalla viihdyttämisfunktio, ja tämän vuoksi kertoja suhtautuu tietoisemmin kertomuksensa muotoon, sen muokkaukseen. Huolimatta eroista muodossa, sisällössä, maailmankuvassa, uskottavuudessa ja osallistuvassa eläytymisessä on raja tarinan ja sadun välillä perimmältään liukuva. Kielenpuhujat, saamelaiset, käyttävät itse samaa termiä kummastakin folklorelajista, molemmat ovat pohjois- ja itäsaamelaisella alueella máinnas ja länsisaamelaisella alueella cuvccas. | + | |sivun nimi=Peura |
| + | |kieli=Suomi | ||
| + | |id=20140515110230 | ||
| + | |artikkeliteksti=Tarinat ja sadut ovat folkloren eeppisiä muotoja. Edelliset ovat sidoksissa yhteisön uskontoon, uskomuksiin ja maailmankuvaan, ja tällä sidoksella on kertomukselle, sen kompositiolle, keskeinen merkitys. Saduissa on etusijalla viihdyttämisfunktio, ja tämän vuoksi kertoja suhtautuu tietoisemmin kertomuksensa muotoon, sen muokkaukseen. Huolimatta eroista muodossa, sisällössä, maailmankuvassa, uskottavuudessa ja osallistuvassa eläytymisessä on raja tarinan ja sadun välillä perimmältään liukuva. Kielenpuhujat, saamelaiset, käyttävät itse samaa termiä kummastakin folklorelajista, molemmat ovat pohjois- ja itäsaamelaisella alueella máinnas ja länsisaamelaisella alueella cuvccas. | ||
Tarinat jakautuvat useampaan alatyyppiin: uskomustarinoihin, historiallisiin tarinoihin ja aitiologisiin (alkuperän selittäviin) tarinoihin. Ensinmainittujen joukossa ovat keskeisessä asemassa à stállu-tarinat, joiden vanhimmilla motiiveilla on paralleeleja muissa pohjoiseuraasialaisissa traditioissa. Motiivistoltaan pohjoiseuraasialaisia ovat myös tarinat dualistisesta alkuolentoparista, hyvästä à njáves*eatnesta ja pahasta à áhc*es*eatnesta. Sekä stállun että mainittujen alkuolentojen hahmot ovat uudempina aikoina vetäneet puoleensa myös satuaineksia, esimerkiksi áhc*s*eatne esiintyy saduissa noita-akkana. | Tarinat jakautuvat useampaan alatyyppiin: uskomustarinoihin, historiallisiin tarinoihin ja aitiologisiin (alkuperän selittäviin) tarinoihin. Ensinmainittujen joukossa ovat keskeisessä asemassa à stállu-tarinat, joiden vanhimmilla motiiveilla on paralleeleja muissa pohjoiseuraasialaisissa traditioissa. Motiivistoltaan pohjoiseuraasialaisia ovat myös tarinat dualistisesta alkuolentoparista, hyvästä à njáves*eatnesta ja pahasta à áhc*es*eatnesta. Sekä stállun että mainittujen alkuolentojen hahmot ovat uudempina aikoina vetäneet puoleensa myös satuaineksia, esimerkiksi áhc*s*eatne esiintyy saduissa noita-akkana. | ||
| Rivi 23: | Rivi 26: | ||
Myöhemmän ajan pohjoissaamelaisesta eeppisestä kertomusperinteestä on tuottanut tietoa kenttätutkimusprojekti, joka aloitettiin Suomessa 1967 (Lauri Honko, Juha Pentikäinen ym.) ja johon liittyy muutamissa Tenon varren kylissä (erit. Talvadas) tehtysyvätutkimus. Saamelaisia tarinoita on tutkittu ennen kaikkea uskontohistoriallisesta aspektista (yleiskatsaus tarinoiden tutkimukseen on teoksessa Sami Folkloristics, 2000). Satuja on toistaiseksi tutkittu vähän. J. K. Qvigstad on esittänyt 1925 saamelaisten satu- ja tarinatyyppien luokituksen (Lappische Märchen- und Sagenvarianten. E. Lagecrantzin kirja Entwicklungspsychologische Analyse lappischer Folklore (1950) nojautuu C.G. Jungiin ja hänen arkkityyppi-käsitteeseensä. | Myöhemmän ajan pohjoissaamelaisesta eeppisestä kertomusperinteestä on tuottanut tietoa kenttätutkimusprojekti, joka aloitettiin Suomessa 1967 (Lauri Honko, Juha Pentikäinen ym.) ja johon liittyy muutamissa Tenon varren kylissä (erit. Talvadas) tehtysyvätutkimus. Saamelaisia tarinoita on tutkittu ennen kaikkea uskontohistoriallisesta aspektista (yleiskatsaus tarinoiden tutkimukseen on teoksessa Sami Folkloristics, 2000). Satuja on toistaiseksi tutkittu vähän. J. K. Qvigstad on esittänyt 1925 saamelaisten satu- ja tarinatyyppien luokituksen (Lappische Märchen- und Sagenvarianten. E. Lagecrantzin kirja Entwicklungspsychologische Analyse lappischer Folklore (1950) nojautuu C.G. Jungiin ja hänen arkkityyppi-käsitteeseensä. | ||
| + | }} | ||
Versio 15. toukokuuta 2014 kello 08.03
"Suomi" ei ole tämän ominaisuuden sallittujen arvojen luettelossa (suomi, pohjoissaame, englanti, ruotsi).
