Stállu

{{Artikkeli |sivun nimi=Stállu |kieli=suomi |id=20140610144154

|artikkeliteksti=

Stállu oli eräänlainen maailman pimeän puolen vastapari ihmiselle. Stállu-perinne on luonteeltaan yleissaamelainen, mutta tunnetaan vain tarinoista. On siksi vaikea sanoa, onko stállun olemassaoloon todella uskottu. Stállu oli rikas, vaarallinen ja vahva, mutta kömpelö ja tyhmä. Monen saamelaisen sanottiin painineen hänen kanssaan ja voittaneen oveluudella. Yleensä tämä erämaan hieman ihmistä muistuttava suurikokoinen hirviö kohdattiin tunturissa yksin ainoastaan koira seurana. Stállu eli kuitenkin perhekunnittain, ja jotkut tarinat kertovat kohtaamisesta koko stállu-perheen kanssa. Usein tarinoihin sisältyy hyvin sadistisia yksityiskohtia, ja usein juuri lappalainen kohtelee stállua hyvin raa'asti ja säälimättömästi sen jälkeen, kun tällainen toiminta ensin on motivoitu antamalla stállun esim. syödä joku lappalaisen lapsista.

Stállun sanottiin olevan Kuun poika. Toisten tietojen mukaan hän oli Kuun tyttären Áhčešeatnen puoliso (Áhčešeátne ja Njávešeátne). Myöhäistraditiossa stállu on imenyt itseensä monia ilmeisen vieraita motiiveja, kuten piru- ja ihmissyöjämotiivin. Stállun vaimoon, Lutakiin ('seinälude'), liitetään puolestaan vampyyrimotiivi; hän imee veren uhristaan rautaisella pillillä. Samoin stállusta on joissakin myöhäisissä tarinoissa tullut eräänlainen zombie-hahmo, siis vihamielisen noidan "nostattama" elävä ruumis tai myös esim. savesta tehty keinotekoinen kostajahahmo.

Stállulle on tarjottu historiallista selitystä, jonka mukaan se olisi muistuma saamelaisia aikoinaan vainonneista viikingeistä. Myös Lars Levi Laestadius argumentoi mytologiassaan (Lappalaisten mytologian katkelmia) tämän selityksen puolesta. Epäilemättä ryöstelevät viikingit on ainakin rannikon merisaamelaisten parissa ollut helppo assosioida luultavasti jo vanhastaan tunnettuun stállu-hahmoon, eli vanhalle perinteelle on löydetty uusia tulkintoja ja näistä puolestaan on traditioon tarttunut uusia elementtejä.

Juovlastállu, joulustállu on eräänlainen stállun degeneroituma; ns. fikti, johon aikuiset eivät ole uskoneet, mutta jolla lapsia on peloteltu jouluisin olemaan hiljaa ja siivosti. Sillä on kuitenkin mytologinen taustansa sikäli, että stállun todella uskottiin bissemanan, joulukuun kuun (kuu) ja ns. juovlagatzen, jouluväen (tuolloin liikkeellä olevan luonnon- ja vainajahenkien joukon) tapaan olevan jouluna erityisen aktiivinen. Joulun alla kodan edusta piti pitää puhtaana kaikesta roskasta, jotta stállun raito ei tarttuisi siihen kiinni.

Katso myös: Stállu (sanan_alkuperästä)

Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore