Ero sivun Smiergáhttu versioiden välillä

|artikkeliteksti=<P align="justify"> <i>Smiergáhttu</i> ('voikissa') on paikoilleen asettuneiden, karjaa hoitaneiden saamelaisten taikauskoon kuulunut skandinaavinen laina. Se oli naisten taikuutta edustanut ns. varallisuuden kartuttaja; räsyistä, villalangasta yms. tehty pieni kerä, jonka kuviteltiin yöllisillä retkillään kantavan voita tai maitoa naapurista sen tehneen emännän astiaan. Suomalaisessa agraarissa taikauskossa (ja toisinaan myös lainautuneena suomensaamelaisilla) sitä vastaa <i>para</i>, joka tulee ruotsinkielen sanasta <i>bärä</i>, 'kantaa'. Räsyjen, narunpätkien yms. varsinaisten, mieluusti varastettujen, valmistusaineiden lisäksi sekä <i>para</i>ssa että <i>smiergáhttu</i>ssa piti olla jotakin {{Artikkelilinkki|10103|mustan magian}} alaan kuuluvaa "väekästä", yleensä jotakin kuolleita saatua tai kirkosta suuhun piilottamalla varastettu ehtoollisleipä. <i>Para</i> ja <i>smiergáhttu</i> herätettiin henkiin pudottamalla siihen pisara omaa verta ja lupautumalla samalla paholaiselle: "Anna, hyvä perkele, tälle henki, minä annan sinulle puolet sielustani ja tälle <i>smierakatu</i>lle puolet hengestäni" (Utsjoki). Se saatettiin myös "synnyttää": <i>shadda, shadda, smiera katto</i>!" (Fellmanin mukaan). Kummassakin tapauksessa <i>para</i>sta ja <i>smiergáhttu</i>sta tuli eräänlainen tekijänsä <i>alter ego</i>; sen kuollessa tai vahingoittuessa sama kohtalo tuli sen omistajan osaksi. Kiinnisaatua <i>smiergáhttu</i>a pahoinpitelemällä voitiin vahingoittaa sen emäntää tai jopa tappaa tämä. Saman asian ajoi kansanuskon <i>pars pro toto</i> (osa kokonaisuuden puolesta) -periaatteen nojalla olennon jälkeensä jättämän limamaisen aineen (limasienilajin <i>Aethalium</i> jättää nopeasti maahan ilmestyviä pesäkkeitä) polttaminen. Tämän limasienilajin esiintyminen pihapiirissä tulkittiin samalla osoitukseksi paran tai <i>smiergáhttu</i>n vierailusta. </P> <BR>