Ero sivun Sieidi versioiden välillä

|artikkeliteksti=<P align="justify">Sieidi, suom. seita, on tarkoittanut palvottua luonnonkohdetta, useimmiten palvoskiveä. Sieidiksi voidaan ymmärtää myös esim. uhrilähde. Lisäksi erityisesti kala-apajille pystytettiin puisia sieidi-paaluja. Seitapaikoja tunnetaan kaikkialta saamelaisalueelta erittäin suuri määrä ({{Kuvalinkki|pyhapai3.jpg|kartta}}).</p>

<P align="justify">Sieidi on lähes yleissaamelainen sana, joka tunnetaan myös itäsaamelaisten parissa. Tuntematon se on ainoastaan eteläisimmillä saamelailla ja kolttasaamelaisilla. Muita nimityksiä ovat olleet storjunkare (Ruotsin Lapissa), šihtti (inarinsaamelaiset) sekä bassi ('pyhä') tai myös "jumala", <i>jubmel</i> tai <i>ibmel</i> ({{Artikkelilinkki|1644|Samuel Rheen}}: kiedke-jubmel, 'kivijumala' ja muorra-jubmel, 'puujumala'). Sieidi-sanan etymologia on epäselvä. Sen on esitetty olevan samaa kantaa kuin saamelaisten perinteistä paikallisyhteisöä tarkoittava sana {{Artikkelilinkki|0741|<i>siida</i>}}. Tämä etymologia alleviivaa sieidin mahdin paikallisuutta. Sen on esitetty olevan myös skandinaavista perua: seidr tarkoitti muinaisskandinaavisen naispuolisen ekstaatikon tekemää ennustamista. Etymologia ei ole kovin vahva, koska sieidi-sana puuttuu eteläsaamelaisilta, mutta tunnetaan itäsaamelaisilla. Šihtti-sanan taas on arveltu olevan samaa kantaa kuin suomen hiiden (hiisi), joka on alun perin ollut suomalaisten pyhä lehto.</P>

<P align="justify">Sieidit lienevät olleet alunperin olleet nimenomaan elinkeinojen harjoitukseen liittyviä kultti- ja uhripaikkoja ({{Artikkelilinkki|1014|uhraaminen}}). Sieidin kautta vaikutti tarkemmin nimeämätön luonnonmahti, josta elinkeinonharjoitus ja ylipäätään menestys ja onni olivat riippuvaisia. Eräiden mainintojen mukaan sieidin henki saattoi näyttäytyä ihmis- tai eläinhahmoisena - näin kerrotaan tapahtuneen erityisesti sieidin hylkäämisen yhteydessä - mutta tämä ei ollut tavanomaista. Koska elatuksen hankkiminen kuului miehen elämänalueelle, oli sieidi-kultti naisilta suljettu. Järven rannalla tai itse järvessä oleva kivi antoi kalaa, jos sitä säännöllisesti voideltiin kalanrasvalla ja sille annettiin kalojen päät. Merenrannikon kalastajasaamelaisten kala-sieidi saattoi myös olla merkillisen muotoinen rantakallio (kuva). Yleensä tunturissa sijaitsevat kivi-sieidit takasivat peuranpyynnin tai poronhoidon menestyksen ja niille uhrattiin kokonaisia eläimiä tai niiden osia, tavallisimmin sarvia. Useimmiten tunturien sieidit ovat olleet maisemadominantteja, kauas näkyviä yksinäisiä kiviä ilman mitään muita silmiinpistäviä erityispiirteitä (kuva, kuva), mutta varsin usein kivi-sieidista saatetaan hahmottaa myös ihmiskasvot, tai koko kivi saattaa tavoitella eläimen hahmoa (kuva). Sieidinä saattoi toimia myös kokonainen kallioseinä, jos siinä näyttäytyivät jumalankasvot - kuten Saanatunturin rinteessä on laita - tai kokonainen saari, kuten Inarinjärven Ukonsaari.</p>

<P align="justify">Puisia sieidi-paaluja, ns. keripäitä (kuva) on yleensä pidetty vähemmän mahtavina kuin sieidi-kiviä. Luultavasti puu-sieidit ovat olleet toissijainen ratkaisu ja niihin on turvauduttu erityisesti kala-apajien luona, milloin paikalla ei ole ollut sopivaa kiveä.</p>

<P align="justify">Sieidi-paikkoja oli yhteisöllisesti useamman tasoisia ja samalla mahdiltaan erilaisia. Suurimmat sieidit lienevät olleet koko siidan tai mahdollisesti jopa useamman siidan palvospaikkoja. Suomen Lapissa tällaisia on arveltu olleen ainakin Inarinjärven Ukonsaaren ja Pelkosenniemen Pyhätunturin. Suku- ja perhekohtaisia sieidi-paikkoja palvoivat samaa puolinomadista sukukiertoa käyvät perhekunnat, minkä lisäksi olivat yhden tai vain muutaman henkilön käytössä olleet sieidi-paikat. Kristinuskon tulon jälkeen hierarkisesti alemman tason uhripalvelustavat säilyivät pitempään, ja ensinnä hävisivät suuret yhteisölliset uhrit, joita oli vaikea pitää salassa. Kysymys ei liene ollut pelkästään kontrollista vaan siitä, että mitä laajempi uhripiiri oli kysymyksessä, sitä nopeammin se lähetystyön edetessä menetti yksimielisyytensä ja kykynsä suorittaa rituaalit. Sieidi-kultin kriminalisoinnin jälkeen sitä jäi edustamaan vain yksilötason salassa pidetty palvonta, joka lienee jatkunut pitkäänkin, ainakin aina sotien jälkeisiin vuosiin asti.</p>

<P align="justify">Sieidi-kivillä oli joskus myös oraakkelifunktio: niiltä kysyttiin neuvoa käytännön ongelmatilanteissa. Pienen kiven saattoi ottaa seidan luona käteensä, ja sen painosta päätellä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Suuremman sieidi-kiven tai -kallion tapauksessa käsi saattoi jäädä kiveen kiinni ja irrota vasta, kun kysyjä osasi ehdottaa oikeaa vastausvaihtoehtoa kysymykseensä.</p>