Ero sivun Poronhoidon synty versioiden välillä
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Rivi 19: | Rivi 19: | ||
Varsinaisen alkutuotantoon keskittyvän suurporonhoidon kehittyminen on taas sangen nuori ilmiö, ja jota ei myöskään voida paikantaa vain tietylle alueelle. Samantyyppisistä olosuhteista aiheutuvaa rinnakkaista mutta itsenäistä kehitystä onkin ehkä tapahtunut useissa Euraasian osissa eri aikoina. Esimerkiksi korvamerkkien, koiran, suopungin ja suksien käyttö poronhoidossa viittaa juuri tällaiseen rinnakkaiseen kehitykseen esimerkiksi saamelaisilla ja nenetseillä. On myös esitetty, että ajallisesti nenetsien paimentolaisporonhoito olisi kehittynyt noin 100-200 vuotta myöhemmin kuin saamelainen suurporonhoito eli 1700-luvulla. Tšuktšien ilmeisesti jo lähtökohdiltaan kaupallisen suurporonhoidon on puolestaan esitetty kehittyneen Itä-Siperiassa vasta 1800-luvun aikana. | Varsinaisen alkutuotantoon keskittyvän suurporonhoidon kehittyminen on taas sangen nuori ilmiö, ja jota ei myöskään voida paikantaa vain tietylle alueelle. Samantyyppisistä olosuhteista aiheutuvaa rinnakkaista mutta itsenäistä kehitystä onkin ehkä tapahtunut useissa Euraasian osissa eri aikoina. Esimerkiksi korvamerkkien, koiran, suopungin ja suksien käyttö poronhoidossa viittaa juuri tällaiseen rinnakkaiseen kehitykseen esimerkiksi saamelaisilla ja nenetseillä. On myös esitetty, että ajallisesti nenetsien paimentolaisporonhoito olisi kehittynyt noin 100-200 vuotta myöhemmin kuin saamelainen suurporonhoito eli 1700-luvulla. Tšuktšien ilmeisesti jo lähtökohdiltaan kaupallisen suurporonhoidon on puolestaan esitetty kehittyneen Itä-Siperiassa vasta 1800-luvun aikana. | ||
− | Erääksi tunturisaamelaisen suurporonhoitokulttuurin kehittymisen alkusykäykseksi on taas ehdotettu sitä, että peurojen ajopyynti loppui keskeisen Kölivuoriston tuntureilla, kun vuoden 1349 musta surma autioitti vuoristokyliä. Teorian mukaan peuran pyynnin vaikeutuminen olisi motivoinut kulttuurin muutosta, jossa villipeuran pyytämisestä siirryttiin hoitamaan asteittain kasvavia porokarjoja. Toisaalta on myös esitetty, että tunturilappalainen suurporonhoito olisi alkanut kehittyä 1300-luvulla Vefsenin alueella,jonne samoihin aikoihin | + | Erääksi tunturisaamelaisen suurporonhoitokulttuurin kehittymisen alkusykäykseksi on taas ehdotettu sitä, että peurojen ajopyynti loppui keskeisen Kölivuoriston tuntureilla, kun vuoden 1349 musta surma autioitti vuoristokyliä. Teorian mukaan peuran pyynnin vaikeutuminen olisi motivoinut kulttuurin muutosta, jossa villipeuran pyytämisestä siirryttiin hoitamaan asteittain kasvavia porokarjoja. Toisaalta on myös esitetty, että tunturilappalainen suurporonhoito olisi alkanut kehittyä 1300-luvulla {{Artikkelilinkki|151194|Vefsenin}} alueella,jonne samoihin aikoihin levisi skandinaavinen vuohi- ja lammastalous. Suurporonhoidon ja indoeurooppalaisen karjatalouden väliseen vuorovaikutukseen viittaakin pohjoissaamen maitotaloussanasto, joka on kuitenkin lainautunut esiskandinaavisista kielistä todennäköisesti jo aiemmin eli 200-800 jKr. Suurporonhoidon kehittymisestä voikin sanoa varmaksi vain sen, että kulttuurin muutoksen on täytynyt alkaa todennäköisimmin ennen 1500- ja 1600-lukujen vaihdetta, koska ensimmäiset asiakirjamaininnat suurista porokarjoista ja säännöllisistä vuotuismuutoista löytyvät juuri 1500- ja 1600-lukujen Ruotsin ja Norjan puolen veroluetteloista. |
Lähdeluettelo: | Lähdeluettelo: |
Versio 22. heinäkuuta 2014 kello 09.08