Ero sivun Poronhoidon synty versioiden välillä
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
|kieli=suomi | |kieli=suomi | ||
|id=20140515105830 | |id=20140515105830 | ||
| − | |artikkeliteksti=Poronhoito on historiallisesti suhteellisen heikosti dokumentoitu elinkeino, mikä saattaa johtua siitä, että poronhoito on ollut aina leimallisesti valtakeskittymien näkökulmasta syrjäseutujen ja niin sanottujen joutomaiden elinkeino. Poronhoidon synty ja kehittyminen ennen myöhäiskeskiaikaa ovatkin lähinnä teoreettisia kysymyksiä. Poronhoidon synnystä voidaankin varmuudella väittää vain, että se on leimallisesti euraasialainen ilmiö. Mikäli erilaisia peurojen tarhauskokeiluita ei oteta huomioon, niin Euraasian ulkopuolella laajamittainen poronhoito tunnetaan vain Pohjois-Amerikassa, jonne se levisi vasta 1890-luvulla. Tuolloin tohtori Sheldon Jackson toi Alaskan eskimoiden hiipunutta valaanpyyntitaloutta paikkaamaan ensimmäiset 171 kesyä poroa. Porotaloutta opettamaan palkattiin taas | + | |artikkeliteksti=Poronhoito on historiallisesti suhteellisen heikosti dokumentoitu elinkeino, mikä saattaa johtua siitä, että poronhoito on ollut aina leimallisesti valtakeskittymien näkökulmasta syrjäseutujen ja niin sanottujen joutomaiden elinkeino. Poronhoidon synty ja kehittyminen ennen myöhäiskeskiaikaa ovatkin lähinnä teoreettisia kysymyksiä. Poronhoidon synnystä voidaankin varmuudella väittää vain, että se on leimallisesti euraasialainen ilmiö. Mikäli erilaisia peurojen tarhauskokeiluita ei oteta huomioon, niin Euraasian ulkopuolella laajamittainen poronhoito tunnetaan vain Pohjois-Amerikassa, jonne se levisi vasta 1890-luvulla. Tuolloin tohtori Sheldon Jackson toi Alaskan eskimoiden hiipunutta valaanpyyntitaloutta paikkaamaan ensimmäiset 171 kesyä poroa. Porotaloutta opettamaan palkattiin taas tšuktši- ja saamelaisporonhoitajia. Euraasian sirkumpolaarisen vyöhykkeen ulkopuolella, kuten Grönlannissa, poronhoito on lähinnä moderni innovaatio. |
Euraasialainen poronhoito on taas käytännöllistä jakaa kahdeksi pääjatkumoksi eli vanhempaan pienporonhoito- ja nuorempaan suurporonhoitoperinteeseen. Näistä pienporonhoito on maantieteellisesti laajalle levinnyt kulttuurimuoto, mutta poron kesyttämisen aikaa, paikkaa ja tapaa on hyvin vaikea määrittää. Esimerkiksi poron kesyttämisen tavasta on esitetty kaksi pääteoriaa. Ensimmäisen teorian mukaan kiimaisia peuroja opittiin jo varhain käyttämään houkutuseläiminä, ja näistä houkutinpeuroista kesytettiin taas ensimmäiset kuljetuseläimet virtsalla ja suolalla. Ajokkaista ja kantoporoista kasvatettiin sitten ensimmäiset kesyt porokarjat. Poron merkitys muuttui samalla välillisestä tuotannosta suoraksi elannon tuottajaksi. | Euraasialainen poronhoito on taas käytännöllistä jakaa kahdeksi pääjatkumoksi eli vanhempaan pienporonhoito- ja nuorempaan suurporonhoitoperinteeseen. Näistä pienporonhoito on maantieteellisesti laajalle levinnyt kulttuurimuoto, mutta poron kesyttämisen aikaa, paikkaa ja tapaa on hyvin vaikea määrittää. Esimerkiksi poron kesyttämisen tavasta on esitetty kaksi pääteoriaa. Ensimmäisen teorian mukaan kiimaisia peuroja opittiin jo varhain käyttämään houkutuseläiminä, ja näistä houkutinpeuroista kesytettiin taas ensimmäiset kuljetuseläimet virtsalla ja suolalla. Ajokkaista ja kantoporoista kasvatettiin sitten ensimmäiset kesyt porokarjat. Poron merkitys muuttui samalla välillisestä tuotannosta suoraksi elannon tuottajaksi. | ||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
Poronhoidon syntyteoriat ja teorioiden puolustuksena käytetyt lähteet ovat kuitenkin todistusvoimaltaan vähintäänkin heikkoja. Varmasti voidaankin sanoa vain, että pienporonhoito, jota motivoi esimerkiksi kuljetus- ja houkutuseläinten sekä turkisten- ja lihantarve, on joka tapauksessa vanha ja laajalti Euraasian arktiselle vyöhykkeelle levinnyt kulttuurimuoto. Esimerkiksi Skandinaviassa pienporonhoitoa tyypillisimmillään edusti ns. metsälappalainen pyyntikulttuuri, joka taas vaikutti omalta osaltaan suomalaisen ajokastarpeeseen perustuneen talollisporonhoidon kehittymiseen 1600-luvun aikana. | Poronhoidon syntyteoriat ja teorioiden puolustuksena käytetyt lähteet ovat kuitenkin todistusvoimaltaan vähintäänkin heikkoja. Varmasti voidaankin sanoa vain, että pienporonhoito, jota motivoi esimerkiksi kuljetus- ja houkutuseläinten sekä turkisten- ja lihantarve, on joka tapauksessa vanha ja laajalti Euraasian arktiselle vyöhykkeelle levinnyt kulttuurimuoto. Esimerkiksi Skandinaviassa pienporonhoitoa tyypillisimmillään edusti ns. metsälappalainen pyyntikulttuuri, joka taas vaikutti omalta osaltaan suomalaisen ajokastarpeeseen perustuneen talollisporonhoidon kehittymiseen 1600-luvun aikana. | ||
| − | Varsinaisen alkutuotantoon keskittyvän suurporonhoidon kehittyminen on taas sangen nuori ilmiö, ja jota ei myöskään voida paikantaa vain tietylle alueelle. Samantyyppisistä olosuhteista aiheutuvaa rinnakkaista mutta itsenäistä kehitystä onkin ehkä tapahtunut useissa Euraasian osissa eri aikoina. Esimerkiksi korvamerkkien, koiran, suopungin ja suksien käyttö poronhoidossa viittaa juuri tällaiseen rinnakkaiseen kehitykseen esimerkiksi saamelaisilla ja nenetseillä. On myös esitetty, että ajallisesti nenetsien paimentolaisporonhoito olisi kehittynyt noin 100-200 vuotta myöhemmin kuin saamelainen suurporonhoito eli 1700-luvulla. | + | Varsinaisen alkutuotantoon keskittyvän suurporonhoidon kehittyminen on taas sangen nuori ilmiö, ja jota ei myöskään voida paikantaa vain tietylle alueelle. Samantyyppisistä olosuhteista aiheutuvaa rinnakkaista mutta itsenäistä kehitystä onkin ehkä tapahtunut useissa Euraasian osissa eri aikoina. Esimerkiksi korvamerkkien, koiran, suopungin ja suksien käyttö poronhoidossa viittaa juuri tällaiseen rinnakkaiseen kehitykseen esimerkiksi saamelaisilla ja nenetseillä. On myös esitetty, että ajallisesti nenetsien paimentolaisporonhoito olisi kehittynyt noin 100-200 vuotta myöhemmin kuin saamelainen suurporonhoito eli 1700-luvulla. Tšuktšien ilmeisesti jo lähtökohdiltaan kaupallisen suurporonhoidon on puolestaan esitetty kehittyneen Itä-Siperiassa vasta 1800-luvun aikana. |
Erääksi tunturisaamelaisen suurporonhoitokulttuurin kehittymisen alkusykäykseksi on taas ehdotettu sitä, että peurojen ajopyynti loppui keskeisen Kölivuoriston tuntureilla, kun vuoden 1349 musta surma autioitti vuoristokyliä. Teorian mukaan peuran pyynnin vaikeutuminen olisi motivoinut kulttuurin muutosta, jossa villipeuran pyytämisestä siirryttiin hoitamaan asteittain kasvavia porokarjoja. Toisaalta on myös esitetty, että tunturilappalainen suurporonhoito olisi alkanut kehittyä 1300-luvulla Vefsenin alueella,jonne samoihin aikoihin levisiskandinaavinen vuohi- ja lammastalous. Suurporonhoidon ja indoeurooppalaisen karjatalouden väliseen vuorovaikutukseen viittaakin pohjoissaamen maitotaloussanasto, joka on kuitenkin lainautunut esiskandinaavisista kielistä todennäköisesti jo aiemmin eli 200-800 jKr. Suurporonhoidon kehittymisestä voikin sanoa varmaksi vain sen, että kulttuurin muutoksen on täytynyt alkaa todennäköisimmin ennen 1500- ja 1600-lukujen vaihdetta, koska ensimmäiset asiakirjamaininnat suurista porokarjoista ja säännöllisistä vuotuismuutoista löytyvät juuri 1500- ja 1600-lukujen Ruotsin ja Norjan puolen veroluetteloista. | Erääksi tunturisaamelaisen suurporonhoitokulttuurin kehittymisen alkusykäykseksi on taas ehdotettu sitä, että peurojen ajopyynti loppui keskeisen Kölivuoriston tuntureilla, kun vuoden 1349 musta surma autioitti vuoristokyliä. Teorian mukaan peuran pyynnin vaikeutuminen olisi motivoinut kulttuurin muutosta, jossa villipeuran pyytämisestä siirryttiin hoitamaan asteittain kasvavia porokarjoja. Toisaalta on myös esitetty, että tunturilappalainen suurporonhoito olisi alkanut kehittyä 1300-luvulla Vefsenin alueella,jonne samoihin aikoihin levisiskandinaavinen vuohi- ja lammastalous. Suurporonhoidon ja indoeurooppalaisen karjatalouden väliseen vuorovaikutukseen viittaakin pohjoissaamen maitotaloussanasto, joka on kuitenkin lainautunut esiskandinaavisista kielistä todennäköisesti jo aiemmin eli 200-800 jKr. Suurporonhoidon kehittymisestä voikin sanoa varmaksi vain sen, että kulttuurin muutoksen on täytynyt alkaa todennäköisimmin ennen 1500- ja 1600-lukujen vaihdetta, koska ensimmäiset asiakirjamaininnat suurista porokarjoista ja säännöllisistä vuotuismuutoista löytyvät juuri 1500- ja 1600-lukujen Ruotsin ja Norjan puolen veroluetteloista. | ||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
Lähdeluettelo: | Lähdeluettelo: | ||
| − | + | * Ingold, Tim 1980. Hunters, Pastoralists and Ranchers. Cambridge University Press. Great Britain. | |
| − | + | * Korpijaakko, Kaisa 1985. Saamelaiset ja maanomistusoikeus 1. Lappalaisoikeuksien asema yksityisoikeuksien joukossa 1500- luvulta 1700-luvun puoliväliin. Diedut Nr.3. Sami Instituhtta. Enontekiö. | |
| − | + | * Værren, Ornulv & Manker, Ernst 1976. Samekulturen En kulturhistorisk oversikt 2. Utgave. Universitetsforlaget Tromso – Bergen – Oslo. | |
| − | + | * Kruprik, Igor 1996. Northern People, Southern Records. The Yamal Nenets in Russian Population Counts, 1695-1989. Northern People Southern States. Maintaining Ethnicities in the Circumpolar North. Centrum Northern studies.Umeå. Ed. By Robert P. Wheelersburg. | |
| − | + | * Kortesalmi, J. Juhani 1996. Pohjois-Vienan Poronhoito. Talonpoikien poronhoidon alue, ominaislaatu, ikä, alkuperä ja kehityslinjat vuoteen 1922. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala. | |
| + | * Nieminen, Mauri & Pietilä, Urho A. 1999. Peurasta poroksi. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä. | ||
| + | |||
| + | |||
Nieminen, Mauri Pietilä, Urho A., 1999: | Nieminen, Mauri Pietilä, Urho A., 1999: | ||
Aronsson, Kjell-Åke, 1992: | Aronsson, Kjell-Åke, 1992: | ||
Versio 22. heinäkuuta 2014 kello 09.00
