Ero sivun Pohjoinen luonto versioiden välillä
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Suomen saamelaisten nykyisin asuttama alue voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, Metsä-Lappiin ja Tunturi-Lappiin, joiden luontaisena rajana on havupuiden, outamaiden, pohjoisraja ({{Artikkelilinkki|0813|kasvisto}}). Mäntymetsäraja kulkee Suomessa maaston muotoja mutkitellen lännestä itään Karesuvannosta Näätämöjoen pohjoispuolelle. Metsä-Lappi on osa Pohjoiskalottia kiertävää taigaa eli havumetsävyöhykettä. Tunturikoivikko (kuva) on taigan ja puuttoman tundran välinen vaihettumisvyöhyke. Tunturi-Lappia ovat 5-10 metrin korkuista kituliasta metsää kasvavat tunturikoivikot ja puuttomat tunturipaljakat. Lähes kaikkialla muualla maailmassa havupuut ovat metsänrajapuuna. Tunturikoivun metsänraja on Länsi-Lapissa n. 600 m ja Itä-Lapissa n. 400 m merenpinnan yläpuolella. Oikeastaan vasta n. 900-1 000 m korkeudessa, siis meillä ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla, metsien aluskasvit kuten mustikka eivät enää menesty. Siellä täällä Metsä-Lapin metsäerämaan eli kairan keskeltä kohoavien poikkeuksellisen korkeiden erillisten tuntureiden - Ylläs, Levi, Pallas-Ounas, Sokosti, Kiilopää, Värriö - lakiosat ovat myös Tunturi-Lapin luonteisia. | Suomen saamelaisten nykyisin asuttama alue voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, Metsä-Lappiin ja Tunturi-Lappiin, joiden luontaisena rajana on havupuiden, outamaiden, pohjoisraja ({{Artikkelilinkki|0813|kasvisto}}). Mäntymetsäraja kulkee Suomessa maaston muotoja mutkitellen lännestä itään Karesuvannosta Näätämöjoen pohjoispuolelle. Metsä-Lappi on osa Pohjoiskalottia kiertävää taigaa eli havumetsävyöhykettä. Tunturikoivikko (kuva) on taigan ja puuttoman tundran välinen vaihettumisvyöhyke. Tunturi-Lappia ovat 5-10 metrin korkuista kituliasta metsää kasvavat tunturikoivikot ja puuttomat tunturipaljakat. Lähes kaikkialla muualla maailmassa havupuut ovat metsänrajapuuna. Tunturikoivun metsänraja on Länsi-Lapissa n. 600 m ja Itä-Lapissa n. 400 m merenpinnan yläpuolella. Oikeastaan vasta n. 900-1 000 m korkeudessa, siis meillä ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla, metsien aluskasvit kuten mustikka eivät enää menesty. Siellä täällä Metsä-Lapin metsäerämaan eli kairan keskeltä kohoavien poikkeuksellisen korkeiden erillisten tuntureiden - Ylläs, Levi, Pallas-Ounas, Sokosti, Kiilopää, Värriö - lakiosat ovat myös Tunturi-Lapin luonteisia. | ||
| − | Lapin luontoa luonnehtii suuri vuodenaikojen välinen vaihtelu. Pitkä, kylmä ja luminen talvi alkaa lokakuussa ja loppuu maaliskuun lopulla, lyhyt ja kohiseva kevät muuttuu toukokuun lopulla lyhyeksi, valoisaksi, mutta kylmäksi kesäksi, jossa jo elokuun alkupuolella on nähtävissä syksyn merkkejä. Vuoden keskilämpötila määrää kasvukauden pituuden eri alueilla ja siten luonnon monimuotoisuuden ja vyöhykkeisyyden. Pohjoista kohti olosuhteet tavallisesti kovenevat. Esim. Metsä-Lapissa vuoden keskilämpötila on +1 - -1 °C, Tunturi-Lapissa -1 - -2,5 °C. Kilpisjärvellä vuoden lämpimimmänkin kuukauden,heinäkuun, keskilämpötila on alle + 11 °C. Golfvirran ansiosta Lapissa on kuitenkin varsinkin talvella huomattavasti lämpimämpää kuin samoilla leveysasteilla mannerten sisäosissa Venäjällä ja Kanadassa. Nyrkkisääntönä on, että pohjoinen eliöstö on lajiköyhää ja pinta-alayksikköä kohti lasketulta massaltaan vähäistä (eläimistö). Maamme etelärannikolla kasvaa esim. noin 950 putkilokasvilajia, mutta niin Enontekiön kuin Inarin Lapissa vain noin 450. | + | Lapin luontoa luonnehtii suuri vuodenaikojen välinen vaihtelu. Pitkä, kylmä ja luminen talvi alkaa lokakuussa ja loppuu maaliskuun lopulla, lyhyt ja kohiseva kevät muuttuu toukokuun lopulla lyhyeksi, valoisaksi, mutta kylmäksi kesäksi, jossa jo elokuun alkupuolella on nähtävissä syksyn merkkejä. Vuoden keskilämpötila määrää kasvukauden pituuden eri alueilla ja siten luonnon monimuotoisuuden ja vyöhykkeisyyden. Pohjoista kohti olosuhteet tavallisesti kovenevat. Esim. Metsä-Lapissa vuoden keskilämpötila on +1 - -1 °C, Tunturi-Lapissa -1 - -2,5 °C. Kilpisjärvellä vuoden lämpimimmänkin kuukauden,heinäkuun, keskilämpötila on alle + 11 °C. Golfvirran ansiosta Lapissa on kuitenkin varsinkin talvella huomattavasti lämpimämpää kuin samoilla leveysasteilla mannerten sisäosissa Venäjällä ja Kanadassa. Nyrkkisääntönä on, että pohjoinen eliöstö on lajiköyhää ja pinta-alayksikköä kohti lasketulta massaltaan vähäistä ({{Artikkelilinkki|0802|eläimistö}}). Maamme etelärannikolla kasvaa esim. noin 950 putkilokasvilajia, mutta niin Enontekiön kuin Inarin Lapissa vain noin 450. |
Varsinaista Tunturi-Lappia, jossa havupuu on hävinnyt kokonaan maisemasta, riittää Suomen puolelle vähemmän kuin naapurimaihin. Länsi-Lapissa se alkaa Kuttasen ja Leppäjärven kylien pohjoispuolelta, Itä-Lapissa Kaamasen kylästä. Kilpisjärven - Haltin seutuja lukuun ottamatta, jossa sijaitsee kymmeniä yli tuhannen metrin korkeuteen kohoavia tuntureita (korkein Halti 1328 m, kuva ), Tunturi-Lappimme korkokuva on loivasti kumpuilevaa. Käsivarren suurtuntureiden itä- ja pohjoisrinteillä säilyy kesän lopulle asti laajoja lumilaikkuja (kuva), jasoja, mutta ikuisen lumen ja jään peittämiä maita meillä ei ole. Vaikka paljakka-alueemme onkin suhteellisen pienialainen, tuntureiden eliöyhteisöt muodostavat tärkeän osan Suomen luonnon monimuotoisuutta. Varsinkin monet kauniit kukkakasvit kasvavat vain tuntureilla ja ovat matkailullinen vetonaula. Tunturilinnut ovat samanlainen houkutin. | Varsinaista Tunturi-Lappia, jossa havupuu on hävinnyt kokonaan maisemasta, riittää Suomen puolelle vähemmän kuin naapurimaihin. Länsi-Lapissa se alkaa Kuttasen ja Leppäjärven kylien pohjoispuolelta, Itä-Lapissa Kaamasen kylästä. Kilpisjärven - Haltin seutuja lukuun ottamatta, jossa sijaitsee kymmeniä yli tuhannen metrin korkeuteen kohoavia tuntureita (korkein Halti 1328 m, kuva ), Tunturi-Lappimme korkokuva on loivasti kumpuilevaa. Käsivarren suurtuntureiden itä- ja pohjoisrinteillä säilyy kesän lopulle asti laajoja lumilaikkuja (kuva), jasoja, mutta ikuisen lumen ja jään peittämiä maita meillä ei ole. Vaikka paljakka-alueemme onkin suhteellisen pienialainen, tuntureiden eliöyhteisöt muodostavat tärkeän osan Suomen luonnon monimuotoisuutta. Varsinkin monet kauniit kukkakasvit kasvavat vain tuntureilla ja ovat matkailullinen vetonaula. Tunturilinnut ovat samanlainen houkutin. | ||
Versio 18. heinäkuuta 2014 kello 13.20
