Ero sivun Pohjoinen luonto versioiden välillä

Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rivi 9: Rivi 9:
 
Kansallis- ja luonnonpuistot muodostavat Suomen luonnonsuojelualueverkon perustan. Lapin suurimmat kansallispuistot ovat Lemmenjoen ja Urho Kekkosen puistot. Suojeltujen alueiden suuri määrä on aiheuttanut Lapissa maankäyttökiistoja. Viime vuosikymmeninä suojelualueiden arvo on alettu nähdä uudella tavalla, koska niistä on tullut Lapin merkittävin matkailuvaltti. Kansallispuistojen ohella Lapissa on erämaa-alueita selvästi enemmän kuin muualla maassa. Erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaan niiden tavoitteena on erämaisuuden (tiettömyyden) säilyttäminen. Erämaa-alueet ovat tärkeitä porolaitumia (kuva).
 
Kansallis- ja luonnonpuistot muodostavat Suomen luonnonsuojelualueverkon perustan. Lapin suurimmat kansallispuistot ovat Lemmenjoen ja Urho Kekkosen puistot. Suojeltujen alueiden suuri määrä on aiheuttanut Lapissa maankäyttökiistoja. Viime vuosikymmeninä suojelualueiden arvo on alettu nähdä uudella tavalla, koska niistä on tullut Lapin merkittävin matkailuvaltti. Kansallispuistojen ohella Lapissa on erämaa-alueita selvästi enemmän kuin muualla maassa. Erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaan niiden tavoitteena on erämaisuuden (tiettömyyden) säilyttäminen. Erämaa-alueet ovat tärkeitä porolaitumia (kuva).
  
Suomen saamelaisten nykyisin asuttama alue voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, Metsä-Lappiin ja Tunturi-Lappiin, joiden luontaisena rajana on havupuiden, outamaiden, pohjoisraja (kasvisto). Mäntymetsäraja kulkee Suomessa maaston muotoja mutkitellen lännestä itään Karesuvannosta Näätämöjoen pohjoispuolelle. Metsä-Lappi on osa Pohjoiskalottia kiertävää taigaa eli havumetsävyöhykettä. Tunturikoivikko (kuva) on taigan ja puuttoman tundran välinen vaihettumisvyöhyke. Tunturi-Lappia ovat 5-10 metrin korkuista kituliasta metsää kasvavat tunturikoivikot ja puuttomat tunturipaljakat. Lähes kaikkialla muualla maailmassa havupuut ovat metsänrajapuuna. Tunturikoivun metsänraja on Länsi-Lapissa n. 600 m ja Itä-Lapissa n. 400 m merenpinnan yläpuolella. Oikeastaan vasta n. 900-1 000 m korkeudessa, siis meillä ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla, metsien aluskasvit kuten mustikka eivät enää menesty. Siellä täällä Metsä-Lapin metsäerämaan eli kairan keskeltä kohoavien poikkeuksellisen korkeiden erillisten tuntureiden - Ylläs, Levi, Pallas-Ounas, Sokosti, Kiilopää, Värriö - lakiosat ovat myös Tunturi-Lapin luonteisia.
+
Suomen saamelaisten nykyisin asuttama alue voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, Metsä-Lappiin ja Tunturi-Lappiin, joiden luontaisena rajana on havupuiden, outamaiden, pohjoisraja ({{Artikkelilinkki|0813|kasvisto}}). Mäntymetsäraja kulkee Suomessa maaston muotoja mutkitellen lännestä itään Karesuvannosta Näätämöjoen pohjoispuolelle. Metsä-Lappi on osa Pohjoiskalottia kiertävää taigaa eli havumetsävyöhykettä. Tunturikoivikko (kuva) on taigan ja puuttoman tundran välinen vaihettumisvyöhyke. Tunturi-Lappia ovat 5-10 metrin korkuista kituliasta metsää kasvavat tunturikoivikot ja puuttomat tunturipaljakat. Lähes kaikkialla muualla maailmassa havupuut ovat metsänrajapuuna. Tunturikoivun metsänraja on Länsi-Lapissa n. 600 m ja Itä-Lapissa n. 400 m merenpinnan yläpuolella. Oikeastaan vasta n. 900-1 000 m korkeudessa, siis meillä ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla, metsien aluskasvit kuten mustikka eivät enää menesty. Siellä täällä Metsä-Lapin metsäerämaan eli kairan keskeltä kohoavien poikkeuksellisen korkeiden erillisten tuntureiden - Ylläs, Levi, Pallas-Ounas, Sokosti, Kiilopää, Värriö - lakiosat ovat myös Tunturi-Lapin luonteisia.
  
 
Lapin luontoa luonnehtii suuri vuodenaikojen välinen vaihtelu. Pitkä, kylmä ja luminen talvi alkaa lokakuussa ja loppuu maaliskuun lopulla, lyhyt ja kohiseva kevät muuttuu toukokuun lopulla lyhyeksi, valoisaksi, mutta kylmäksi kesäksi, jossa jo elokuun alkupuolella on nähtävissä syksyn merkkejä. Vuoden keskilämpötila määrää kasvukauden pituuden eri alueilla ja siten luonnon monimuotoisuuden ja vyöhykkeisyyden. Pohjoista kohti olosuhteet tavallisesti kovenevat. Esim. Metsä-Lapissa vuoden keskilämpötila on +1 - -1 °C, Tunturi-Lapissa -1 - -2,5 °C. Kilpisjärvellä vuoden lämpimimmänkin kuukauden,heinäkuun, keskilämpötila on alle + 11 °C. Golfvirran ansiosta Lapissa on kuitenkin varsinkin talvella huomattavasti lämpimämpää kuin samoilla leveysasteilla mannerten sisäosissa Venäjällä ja Kanadassa. Nyrkkisääntönä on, että pohjoinen eliöstö on lajiköyhää ja pinta-alayksikköä kohti lasketulta massaltaan vähäistä (eläimistö). Maamme etelärannikolla kasvaa esim. noin 950 putkilokasvilajia, mutta niin Enontekiön kuin Inarin Lapissa vain noin 450.
 
Lapin luontoa luonnehtii suuri vuodenaikojen välinen vaihtelu. Pitkä, kylmä ja luminen talvi alkaa lokakuussa ja loppuu maaliskuun lopulla, lyhyt ja kohiseva kevät muuttuu toukokuun lopulla lyhyeksi, valoisaksi, mutta kylmäksi kesäksi, jossa jo elokuun alkupuolella on nähtävissä syksyn merkkejä. Vuoden keskilämpötila määrää kasvukauden pituuden eri alueilla ja siten luonnon monimuotoisuuden ja vyöhykkeisyyden. Pohjoista kohti olosuhteet tavallisesti kovenevat. Esim. Metsä-Lapissa vuoden keskilämpötila on +1 - -1 °C, Tunturi-Lapissa -1 - -2,5 °C. Kilpisjärvellä vuoden lämpimimmänkin kuukauden,heinäkuun, keskilämpötila on alle + 11 °C. Golfvirran ansiosta Lapissa on kuitenkin varsinkin talvella huomattavasti lämpimämpää kuin samoilla leveysasteilla mannerten sisäosissa Venäjällä ja Kanadassa. Nyrkkisääntönä on, että pohjoinen eliöstö on lajiköyhää ja pinta-alayksikköä kohti lasketulta massaltaan vähäistä (eläimistö). Maamme etelärannikolla kasvaa esim. noin 950 putkilokasvilajia, mutta niin Enontekiön kuin Inarin Lapissa vain noin 450.

Versio 18. heinäkuuta 2014 kello 13.19

Tätä kieliversiota ei vielä ole

Kirjoita se

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

This language version does not exist yet

Write it

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den